Tillbaka

Statsrådets redogörelse om komun- och servicestrukturreformen 24.11.2009

30.11.2009

Värderade talman!
Statsrådet redogörelse om kommun- och servicestrukturreformen är omfattande och innehåller mycket intressant fakta om hur reformen utfallit i praktiken. En av de centralaste effekterna är att kommunerna aktiverat sig och reformtakten uppges vara någorlunda bra.
Det är riktigt, som regeringen konstaterar, att reformen lång ifrån är slutförd samt att effekterna i huvudsak kommer att synas och märkas först på längre sikt. Ändå tycks det finnas vissa trender som klart och tydligt kan skönjas. Regeringen har också, mycket riktigt, dragit slutsatser på basen av dessa och föreslår en rad konkreta åtgärder för att i framtiden allt kraftigare styra reformen. Frivillighet har varit det medvetna valet för förverkligande av KSSR-processen och det syns givetvis i resultaten. Det finns dock ett egenvärde i att man i kommunerna och inom en region får mogna sig till vissa lösningar, och jag stöder den linje som regeringen valt för framtiden i och med att man inte då heller kommer att gå in för tvångsfusioner av kommuner.

Däremot tror jag att kommunerna verkligen behöver stöd och råd också i framtiden i att effektivera sin serviceproduktion, i att stävja kostnadsökningen och för att kunna möta framtidens stora för att inte säga största utmaning, det vill säga varifrån få behörig personal. Då måste vi titta på goda eller bästa erfarenheter från olika håll i Finland som bör spridas effektivt. Kravet på ett befolkningsunderlag på 20 000 för hälsovården och delar av socialvården kommer att innebära ett tvång för kommunerna att söka nya lösningar efter 2012. Vikt bör i framtiden läggas på själva servicen, inte på strukturer som man hittills har koncentrerat sig alltför mycket på.

Arvoisa puhemies!
Voidaan todeta, että, vaikka hallituksen toimenpide-esitykset suurelta osin ovat hyviä ja selkeitä, löytyy kuitenkin muutamia ehdotuksia, jotka herättävät kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys liittyy suurten kaupunkiseutujen velvoitteeseen maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen ja tulevaisuuden mahdolliseen lainsäädäntöön tällä saralla. Kysymys herää, miten pitkälle aiotaan viedä tätä lainsäädäntöä esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla. Aiotaanko tuoda uusia päätöksentekorakenteita lainsäädäntöön? Tämä on hyvin iso ja periaatteellisesti hyvin merkittävä kysymys, joka vaatisi laajaa keskustelua, jos todella näin halutaan menetellä.

Toinen kysymys liittyy mielestäni ammatilliseen koulutukseen ja opetusministeriön suosituksiin järjestäjäverkon kokoamiseksi niin, että 50 000 väestöpohjavaatimus täyttyy. Tällä hetkellä on kysymys suosituksista, ja missään ei mainita, milloin on tarkoitus ottaa seuraava askel ja puhua jo velvoitteista tähän väestöpohjaan pääsemiseksi. Tiedän, että moni ammatillinen koulutuksen järjestäjä on päässyt tähän väestöpohjatavoitteeseen, mutta monelta tämä vielä puuttuu.

Mielestäni Paras-hanke on välttämätön, jotta kuntakenttä voi vastata tulevaisuuden haasteisiin, joten vauhti ei missään nimessä saisi hidastua tässä vaiheessa. Myös moni muu hallituksen kehittämishanke tukee tätä prosessia, ja olemme vasta alussa tässä prosessissa. Se on syytä pitää mielessä. Tarvitaan kuitenkin hyvien käytäntöjen levittämistä, neuvoja ja ohjausta myös tulevaisuudessa. Ja tietysti tarvitaan poliittista näkemystä, visioita ja tahtoa, poliittista tahtoa, kunnissa lähteä tähän välttämättömään uudistamistyöhön.